“So, you must be pretty excited, huh?”

Moi. Olen Emilia, 21-vuotias digitaalisen viestinnän opiskelija Helsingistä. 12 päivän kuluttua lähden kevääksi vaihtoon Utrechtiin, Hollantiin. Tässä päivien huvetessa hälyttävää vauhtia totesin, että nyt voisi olla hyvä aika laittaa taas blogia pystyyn. En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään pidempiä tekstejä ja jos jotain kiinnostaa mitä touhuan, niin täältä saa tuoreimmat juorut.

screen-shot-2017-01-20-at-13-15-39

Kaikki tärkein on onneksi hoidettu ja olen voinut keskittyä lähinnä henkiseen valmistautumiseen. Olen ollut “joululomalla” joulukuun puolestavälistä alkaen, soluhuone on jälleenvuokrattu eteenpäin seuraavaksi viideksi kuukaudeksi ja olen majaillut porukoilla väliaikaisesti jo pari viikkoa. Viimeinen työvuoro (ainakin hetkeen) tuli tehtyä eilen. Nyt pitäisi enää siirtää postit, nähdä muutamia kavereita, pakata ja lähteä.

Hain vaihtoon jo vuosi sitten, koska en malttanut odottaa syksyn hakuun. Palasin kesällä 2015 kymmenen kuukauden au pair -rupeamalta Suomeen ja huomasin pelkkien lentolippujen helpottavan kummallista levottomuuden tunnetta. Sitä paitsi vaihto olisi ihan helppo homma au pairiuden jälkeen… Eikö vaan…? Väärin.

“Oot varmaan tosi innoissaan jo!” ja kaikki sen eri variaatiot on yleisin saamani toteamus, kun vaihto tulee puheeksi. Aluksi olinkin. Uusi maa, uusi seikkailu, uusi kieli… (Jos en opiskelisi digiviestintää, niin opiskelisin varmaan kieliä) Mutta jossain vaiheessa ne fiilikset alkoi vähentyä.

“Aika stressaavaa on ollut viime aikoina”, olen todennut ja aika stressaavalla tarkoitan niin stressaavaa elämäntilannetta kokonaisuutena, että en ole viimeiseen viiteen kuukauteen rentoutunut, kun kroppa on ollut niin lukossa. Sitä vastaan on tullut tapeltua tässä jo pitkän aikaa. (En voi muuten suositella.) Joululoma onkin mennyt lähinnä lepäämiseen ja kasaantuneen stressin purkamiseen.

En haluaisi olla negatiivinen, mutta en halua valehdellakaan. Vaihto on huikea mahdollisuus, mutta lähteminen ei ole aina hauskaa. Sen totesin jo ennen kuin lähdin au pairiksi.

Muistan kyllä olleeni ihan yhtä kauhuissani silloin. Jopa siinä määrin, että lähtöaamuna olin ihan varma, että oksentaisin. (Asiaa tuskin auttoi se, että pää oli kipeä edellisillan viinistä ja unettomasta yöstä.) Italiasta koukkasin vielä puoleksi vuodeksi Luxemburgiin ja sen odottelu vasta piinaavaa olikin. Takana oli vähän epäonnistunut kokemus ja nyt olin lähdössä uudestaan vain 3,5 viikon varoitusajalla. Toisaalta lyhyt varoitusaika oli hyvä, kun ei ehtinyt jännittää turhan kauaa.

Lopulta kaikki murehtiminen osoittautui turhaksi ja aika Luxissa oli tähänastisen elämäni parasta. Voi olla että rustailen jotain siitä myöhemmin, mutta pääpaino näissä kirjoituksissa on vaihdossa.

15877128_1365723026834370_5534337047642243072_n

Tottakai on myös asioita, joista olen oikeasti innoissani: en ole aiemmin ollut Hollannissa, pyöräily kasvattaa takuuvarmasti kuntoa (olen laiskistunut viime aikoina), vegaanitarjonta kiinnostaa… Ja onhan se nyt aika jännän ja vapauttavan makuinen epämukavuustunne, kun ympärillä ei ole mitään tuttua.

Ai niin ja pitäähän vaihdossa opiskella. Luulen, että tulevat kurssit on mielenkiintoisempia kuin ne mitä kävisin Suomessa tänä keväänä. Sori Metropolia. 😘

Olen kaivannut irtiottoa jo hetken ja luulen etäisyyden Suomeen olevan tosi hyvä juttu. Kaiken ollessa vaihdossa vain väliaikaista saan tilaa miettiä sitä, mitä haluan takaisin palattuani tehdä.

Haluaisin nähdä, kokea, kirjoittaa, kuvata ja dokumentoida elämää paljon enemmän kuin mitä au pair -aikana tein. Ehkä kokeilla jotain uuttakin itseilmaisun keinoa, vaikka musiikkia, niin että kesäkuun lopussa voin sanoa käteen jääneen jotain vähän konkreettisempaa. Tai ehkä voitan ujouteni ja kokeilen vloggaamista?

Kyllä tästä vielä hyvä kevät tulee. Mun näköinen.

 

In English:

Hi! I’m Emilia, a 21-year-old Digital Media student from Helsinki, Finland. In 12 days I’m going to start my exchange semester in Utrecht, Netherlands. This blog is mostly for myself to document thoughts and feelings and if someone is interested in what I’m doing, well, here you can find the latest gossip.

My preparations are almost finished and for now I can only focus on preparing mentally. I haven’t had school since mid-December, I subleased my room for the next 5 months, and my last day of work (at least for now) was yesterday. Now the only thing I need to do is see some friends, pack and go. I applied for exchange a year ago because I didn’t have any more patience to wait. I returned to Finland in summer 2015 after ten months of being an au pair and realized that only flights would help the strange feeling of unease. And you know, after being an au pair going on exchange would be nothing, right…? Well, wrong.

“You must be so excited already!” and all the different variations of that are what I mostly hear when the topic changes to my exchange. At first I was “so excited”. New country, new adventure, new language and everything. But those feelings didn’t last. “Well it’s been pretty stressful lately”, I say now, and what I mean by pretty stressful is that I haven’t been able to relax in like 5 months. Prolonged stress isn’t obviously good for anyone’s body or mind and after my “Christmas break” started I’ve pretty much focused only on myself.

I don’t mean to sound negative but I also don’t want to lie. An exchange semester is a great opportunity but leaving isn’t always easy. I remember being just as terrified before my au pair experience began. But afterwards it turned out to be for nothing and my time in Luxembourg was the happiest of my life.

Of course there are things I’m really excited about as well. I’ve never been to The Netherlands, biking will surely get me in better shape (I’ve been lazy lately) and I’m interested to see what kind of vegan options there are. And since I also have to study there: I think the courses I’m taking are more interesting than the ones I would take in Finland this spring. It’s also good to have some distance to my current life – it gives me space to think about what I want to to in the future.

I’m looking forward to seeing, experiencing, writing, photographing and documenting more things than I did when I was an au pair. I hope that in the end of June I have something a bit more concrete left of my exchange semester. Maybe I’ll try a new way of self-expression… Music? Vlogging?

Whatever that’ll be, I think this spring is going to be good. I’ll make it my own.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s