Anxiety

Suoraan sanottuna pelottaa helvetisti kirjoittaa tällaisia, mutta repäistään nyt laastari heti pois: olen jäätävän ahdistunut ja liian usein tuntuu, että en halua lähteä. Pelkään jääväni ulkopuolelle ja etten saa otettua vaihdosta kaikkea irti, koska seurankaipuusta huolimatta vetäydyn seurasta. 🎶  Because that’s what I do 🎶

Olen ollut pienestä saakka ujo ja sisäänpäinsuuntautunut. Viihdyn paremmin pienessä porukassa, pari hyvää ystävää on minulle täysin riittävä, enkä ole ikinä nauttinut huomion keskipisteenä olemisesta. Yksinkertaisesti olen mieluummin sivustaseuraajan roolissa enkä pidä itsestäni sen suurempaa meteliä.

Teininä (kun jouduin kiusatuksi) asiasta tuli ongelma. Ihmiset aiheuttivat vaikeuksia ja mulla oli ylipäätään hankala olla seurassa. Opin tukahduttamaan ajatukset ja tunteet, mutta ei ne ikuisuuksia pysy pinnan alla. Ne kasautuvat kehoon ja purkautuvat ulos aikanaan, silloin kun jatkuvasti jännittyneenä oleminen ja itsensä vähätteleminen alkaa olla liikaa.

Tilanne parani ja rohkaistuin ihan mielettömästi, kun lähdin au pairiksi. Itsetunto raketoi katosta läpi ja tuntui, että hitto, pystyn mihin vaan kun tällaiseen uskalsin. Menin tilanteisiin, joihin en olisi ikinä aiemmin mennyt ja pystyin niihin. Ja järjellä ajateltuna tiedän pystyväni nyt ja tulevaisuudessakin.

Mutta kun ajatukset alkavat ottaa kierrosta, järjellä ei ole enää mitään sananvaltaa. Sen tilalle tulee kehää kiertävät negatiiviset ajatukset ja kauhukuvat. Olo on ollut todella yksinäinen näiden ajatusten kanssa ja nyt tunnen olevani lähinnä tyhmä, kun jätän nekin muutamat tärkeät ihmiset tänne ja lähden täysin itsekkäistä syistä muualle.

Harmittaa tosi paljon, että tämä ongelma tulee uudestaan esiin juuri nyt. Minähän oon pohjimmiltani seikkailuhenkinen, halusin lähteä vaihtoon ja olen selvinnyt ennenkin. Minähän oon se rauhallinen järjen ääni, joka pitää huolta että kaikilla kaikki on hyvin. Olen tehnyt itsekseni monta vuotta töitä sen eteen, että kontrollissa on minä, ei täysin järjenvastaiset murheet ja uhkakuvat, mutta tässäpä olen itkenyt yksikseni viimeiset pari kuukautta kuinka kaikki tulee menemään pieleen ja kuinka jään kirjaimellisesti täysin yksin.

Tiedän Utrechtista jo valmiiksi 2 ihmistä – 2 ihmistä enemmän kuin useimmat. En ole yksin. Se tunne on kuitenkin niin voimakas ja musertava, että en tiedä miten sen saisi nujerrettua. Seurassa ollessa yleensä helpottaa enkä ajattele asiaa, mutta heti matkalla kotiin alan ajatella liikaa. Tai ajattelisinkin vaan… Mun tapa purkaa patoutuneita ajatuksia on itkeä todella ruman näköisesti, eikä se ole kovin mukavaa.

Ulospäin – seurassa ollessa – onnistun tietysti näyttämään paljon mukavamman version kaikesta. Luulisin ainakin. Yleensä kirjoitankin hyvinä päivinä ja osaan nähdä asioiden järkevän puolen. Olla vähän realistisempi ja jos oikein hurjaksi ryhdyn, ehkä jopa optimistinen.

Olen vaan väsynyt siihen, että osaan päästää ulos vain kivoja ajatuksia ja ne vaikeat asiat on tukahdutettuna. Väsynyt niihin luuloihin, että ketään ei kuitenkaan kiinnosta tällaiset jutut ja näille vaan nauretaan. Että kaikilla muilla olisi helpompaa olla ihmisten seurassa ja kaikkien muiden olisi “helppoa” lähteä vaihtoon.

Tuskin osaan kasvotusten edelleenkään sanoa mitä oikeasti ajattelen enkä tiedä mikä tämänkään postauksen pointti nyt on, mutta olenpahan avannut portit edes näin. Ehkä en sorru vähättelemään itseäni uudelleenkirjoittamalla totuutta, kunnes se kuulostaa kivalta.

Et niin, viimeistä viikonloppua viedään.

 

(Sorry, no translation this time, but Google Translate does an ok job.)

Advertisements

1 thought on “Anxiety”

  1. Et ole yksin ajatuksesi kanssa, ja et myöskään fyysisesti kun lähdet toiseen maahan! Ahistus on vaa semmone juttu, joka saa pienetki asiat tuntumaan hirveen rankoilta.. Mulla on tätä viimeaikoina hiipiny elämään, joskus on parempia joskus huonompia viikkoja. Yritä miettii miten hienoa on et elät nykyajassa, sosiaalisen median avulla et oo ikinä yksin / kaukana sun ystävistä! Se et sä jo jopa tunnet ihmisiä sieltä on ihan mahtavaa, kannattaa kertoa niille et haluut mielellää tutustuu nopeesti siellä uusiin ihmisiin niin eiköhän ne järkkää. :) tsemppiä ja haleja, ja vielä kerran, et ole yksin! <3

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s