Last & first days

Täällä ollaan Utrechtissa. Päivät on menneet niin hurjaa vauhtia, että pitää kirjata vähän ylös mitä on tullut tehtyä.

tj0_2
tj0_3

30.-31.1. Vikat päivät oli aika toiminnantäyteisiä 😅  Maanantaina pidin pienet läksiäiset muutamille kavereille Cafe Mascotissa. Mietin aluksi, tuleeko sinne edes ketään, mutta saatiin (pieni) pöytä täyteen ja sain paljon haleja ja tsemppiä. Kannatti siis järjestää!

Tiistaina tuli “viimeisen” illan kunniaksi tehtyä jotain ihan uutta, kävin nimittäin ensimmäistä kertaa poetry slamissa. Tosi hienoja, hauskoja, oivaltavia ja välillä outojakin runoja, tykkäsin erittäin paljon!

Oli tosi hyvä, että oli jotain tekemistä tai niinsanotusti harhautusta. Olin nimittäin niin jännityksessä ja paniikin partaalla, että huhhuh. Oksetti, pyörrytti, ruoka ei maistunut ollenkaan. Ulkona kävely onneksi jeesasi, eli sain syyn lenkittää koiraa siinä samalla. Jossain vaiheessa mietin, meinaako kroppa poksahtaa stressistä.

tj0_1
❤️❤️  Kortti on jo tsempannut, koti-ikävälahjaa ei toivottavasti tarvitse avata hetkeen

Keskiviikko 1.2. eli lähtöpäivä. Heräsin aika aikaisin, koska piti pakata ja sanoa heipat vanhemmille. Päätin tosiaan jättää kaiken viimeiselle aamulle… Siinä se aika meni vaatteita rullaillessa,  tilan vähyyttä tuskaillessa ja elämäni valoa eli koiraa rapsutellessa vielä kun pystyi. Lähdin reissuun yhdellä laukulla ja käsimatkatavaroilla kuten yleensä pidempään reissuun lähtiessä, mutta tällä kertaa meni tosi tiukille. Etukäteen miettimäni asiat mahtui kuitenkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta messiin, eli ihan hyvin meni! Kai sitä on jo jotain opittu pakkaamisesta?

Oli yllättävän rauhallinen olo onneksi ja sain syötyäkin. Vähän jännitti siinä kohtaa, kun kyyti kentälle tuli puolenpäivän jälkeen, muuten olin ihan rauhallisin mielin. Mutta joku siinä on kun kone nytkähtää portilta liikkeelle. Hanat aukeaa ihan samantien, ihan joka kerta 🙄  Vaikutan varmaan pahasti lentopelkoiselta tai muuten vaan hermoheikolta.

Matkan ensimmäinen osuus eli Helsinki-Tukholma meni aika lailla parkuessa ja “mitämäteenmitämäteenmitämäoikeestivittuteen”-ajatuksissa. Tukholma-Amsterdam -lennon aikana kirjoitin päiväkirjaa aika intensiivisesti tunnin verran. Se sai sopivasti ajan kulumaan ja ajatuksia selkeämmiksi.

img_20170201_153204_248

Hollantiin päästessä (klo 18.15) olikin sitten ihmeteltävää kaikessa käytännön järjestelyssä. Koulun kautta olisi saanut joitain tutoreita neuvomaan tietä kohti Utrechtia ja kämppää, mutta unohdin/en jaksanut pyytää sitä. “On sitä aiemminkin matkustettu yksin ja pärjätty”, ja niin tälläkin kertaa. Unohdin toki leimata junalipun ja muuta pientä, mutta pieni sähläys vaan kuuluu asiaan.

Otin siis Amsterdamin lentokentältä junan Utrechtin keskustaan. Matka kesti aika tarkalleen puoli tuntia ja sitten pääsin etsimään bussia kohti kampusaluetta, missä kämppä sijaitsee. Opasteet oli tosi hyvät, mutta neuvokkaana tyttönä yrittäessäni ostaa bussilippua automaatista tuli taas hankaluuksia. Sain kokea heti sen, että Hollannissa ei tosiaan kortti monesti käy. (Pitääkin nostaa käteistä lisää!)

Pääsin asunnolle suunnilleen 20.15 ja tapasin heti yhden (ja siihen mennessä ainoan saapuneen) kämppiksen. Tosi sosiaalinen ja puhelias tyttö, ei kylläkään kauaa ehditty jutella koska olin niin nälissäni, että oli pakko juosta lähikauppaan hakemaan jotain syötävää ennen kuin se meni kiinni yhdeksältä. Siihen mennessä kämppis oli mennyt jo muiden uusien vaihtareiden kanssa johonkin päin rakennusta viettämään ensimmäistä iltaa. Rakennuksessa on siis iso kasa vaihtareita paikallisten, pidempään asuvien lisäksi. Tai näin ainakin oon ymmärtänyt.

Sain kutsun liittyä seuraan ja aluksi oli tarkoitus mennä, että pääsisin tutustumaan muihin, mutta syötyäni rupesin purkamaan tavaroita ja jotenkin sitten muuttui mieli. Oli niin väsynyt olo pitkän päivän jäkeen. Tuli kamala yksinäisyyden tunne ja hirveä sisäinen taisto alkoi. Mietin jäänkö ulkopuoliseksi, jos en mene porukan mukana juomaan, mutta toisaalta ei huvittanut ollenkaan. Päädyin siihen lopputulokseen, että eipä ne pari päivää myöhemminkään saapuvat vaihtarit jää automaattisesti ulkopuolelle, mutta silti jäi vähän paha mieli taas omasta toiminnasta. Jotenkin tuntui ettei voinut puhua kellekään, niin päädyn sitten kirjoittamaan ja menin nukkumaan.

Torstai 2.2. Heräsin puoli yhdeksän aikaan lihassärkyyn ja siihen, että hengittäminen sattui. Kiva juttu. Piti laittaa heti astmalääkkeet tulille, että en tulisi kipeäksi ensimmäisinä päivinä. Tavalliset flunssatkin kun eskaloituu aina keuhkoputkentulehduksiksi, eikä nyt ole oikein varaa sairastaa… Toistaiseksi olo on pysynyt aika lailla samana, ei ole mitään hirveää kipeilyä siis.

Otin aamupäivän ihan rauhassa ja lähdin puolenpäivän jälkeen tsekkaamaan vähän keskustaa. Ostin ennen lähtöä bussikortin, ettei tarvitse ostaa yksittäislippuja. Hauska yksityiskohta julkisilla kulkiessa on täällä se, että kortilla täytyy checkata sisään ja ulos ennen lähtöä. Matkasta maksetaan vissiin ajan perusteella, eli jos unohtaa checkata ulos, niin kortilta häviää kaikki raha.

Kävin ostamassa pari kotiin unohtunutta juttua (= pyyhkeitä) ja nautin vaan aurinkoisesta ilmasta. Ihmettelin kanaalista nostettavia pyöriä ja mietin, miten nättejä rakennuksia täällä on.

Snapchat-774411772.jpg

Illalla käytiin kämppisten kanssa kaupassa ja saatiin vähän täytettä kaappeihin! Ne oli tietysti saapuessa ihan tyhjät, joten oli hyvä saada kunnon ruokatarpeet. Sen jälkeen alettiin tehdä illallista ja kaksi muuta kämppistä (saksalaisia) saapui, niin syötiin viidestään ja pidettiin hauska ensimmäinen yhteisillallinen 😊  Meitä pitäisi olla kuusi tässä asunnossa, mutta viimeinen asukas ei ole ilmeisesti saapunut tai uskaltanut näyttäytyä. Ehkä se sieltä ilmestyy vielä!

Ainiin ja jee, yksi kämppis on myös kasvissyöjä, eli voidaan jakaa juttuja ja kokkailla yhdessä! Ihan kiva, ettei ole pelkkää pekoninkäryä ja minä mutisen vaan omiani avokadojen keskeltä…😂

On ollut todella hassu olo, en muista tällaista outouden tunnetta edelliseltä kerralta. Mut jottei mene liian pitkäksi tää sepustus, niin selitän tämänpäiväisestä orientaatiosta ja muusta myöhemmin omassa postauksessaan. Elikkäs moro!

In English:

Here I am in Utrecht! The last few days have been so eventful that I’ll just summarize them here. On Monday I had a small “farewell party” for my friends. At first I was nervous if anyone was going to come but it was for nothing – many people showed up and I got loads of hugs and support! Then on Tuesday, to spend the last night well, I went to a poetry slam for the first time ever. I really enjoyed the night and I think I need to go again sometime. It was good to have some “distraction” on the last days because I felt so nervous I couldn’t eat. In fact I was so dizzy and on the edge of total panic I thought my body wouldn’t be able to handle it (but here I am!).

On Wednesday it was time to go. I woke up early to say bye to my parents and pack (yes, I left everything until the last morning..). One bag and hand luggage were just enough for all my stuff and then around noon I left for the airport. I was feeling surprisingly calm and fine until the plane started moving. That’s always the moment I start crying. So I flew from Helsinki to Stockholm and then from there to Amsterdam. The whole first flight I basically just cried and during the second one I spent time writing, which was a good idea.

I got to Amsterdam a bit after 6pm and then it was time to find my way to Utrecht! I took the train straight from the airport which took half an hour. Then it was time to get the bus to my apartment (in the campus area). I could’ve asked for some tutors to show me where to go from the airport/station but decided not to, after all I’ve traveled before and knew how to find my way around. Of course everything didn’t go perfectly but that’s life. I got to the apartment after 8pm and met one of my roommates (the only one who had arrived by then). We talked for a while until I had to go to get something to eat and by then she had left to spend the first night with others. I was supposed to join but started feeling weird and lonely, so I ended up just writing and then going to sleep.

On Thursday I woke up with all my muscles super sore and it hurt when I breathed. Not a good sign at all.. Luckily I took all my asthma medicine with me. No time to get sick now! I left the house after noon to buy a bus card and check out the centre to buy some things I had forgotten home. (Like towels.) Utrecht is so beautiful!! It was sunny and I was watching old forgotten bikes being pulled up from the canal, just admiring what was around me.

Later me and 2 roommates went to a grocery store to get some basic groceries. The shelves were all empty of course so we needed a lot of things. Then afterwards we cooked dinner together and 2 new roommates joined us as well. There’s supposed to be 6 of us but the last roomie hasn’t showed up yet.

I have felt super weird, I don’t remember feeling like this last time around. But to not have this post become too long I’ll write about today’s orientation and other things in a new post!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s