First month done

Aijaa oho, 1/5 on nyt sitten takana päin. Samaan aikaan tuntuu, että on tapahtunut tosi paljon, mutta toisaalta ei ole tapahtunut yhtään mitään. Koko kuukausi on ollut aikamoista äärilaidasta toiseen luistelua: kivoja iltoja, pari päiväreissua, kaupunkiin tutustumista… Mutta toisaalta huonosti nukuttuja öitä, yksinäisyyttä, liikaa itsensä arvostelemista, välillä päiviksi kotiin hautautumista ja lamaantumista.

Kaksi viikkoa olen yrittänyt kirjottaa tätä postausta, nyt sen teen! Jatkossa on helpompi kirjoittaa vähän ajankohtaisemmista aiheista kuin 2,5 viikkoa sitten tapahtuneista jutuista, esim. tästä Amsterdamin visiitistä:

11.2. kävin tosiaan Amsterdamissa muutaman kämppiksen kanssa. Yksi on ollut täällä jo syksystä asti, eli se oli turistioppaana ja me muut pööpöiltiin sen perässä. Päästiin kaupunkiin vasta neljän aikaan, eli ihan hirveän pitkään ei ehditty kierrellä päivänvalon aikana (harmi).

Mitähän me tehtiinkään…? Kierreltiin aika päämäärättömästi keskustan kanaaleja, käytiin kahvilla, vähän shoppailemassa (metsästin kunnollista pipoa ja löysin) ja illalla päästyämme takaisin Utrechtiin otettiin uusi beer pong -setti käyttöön ja laitettiin matsi pystyyn.

img_20170215_111121_321

Amsterdamissa täytyy käydä vielä useamman kerran ja ottaa ihan kunnolla aikaa kaupungin tutkimiseen. Ei sinne ole kuin 25min matkakaan. Oli tosi kiva käydä Damissa vielä kun oli talvi ja lunta, myöhemmin sitä ei tule nähtyä samanlaisena.

Täytyy kyllä sanoa vähän epäsuosittu mielipide tähän väliin: taidan tykätä Utrechtista enemmän (ja kämppikset oli samaa mieltä) 😅  Amsterdam on tosi kaunis ja tykkäsin siitä, mutta Utrecht on sopivan pieni ja ihmismääräkään ei ole mikään hirvittävä. Lauantai-iltapäivästä Dami oli aika täyteen pakattu.

On hassua, miten paljon jotain kaupunkia usein etukäteen hehkutetaan, ja sinne mennessä odotukset on tosi korkealla. En ole kuullut Amsterdamista muuta kuin ylistyssanoja, joten harmitti kun jäi vähän meh olo. Tai tykkäsin kyllä, mutta ei se ollut niin superupea kuin mitä olin muiden puheiden perusteella odottanut. Ehkä se on keväällä ja kesällä paljon parempi.

Ensi kerralle sain kyllä työkaverilta hyvän vinkin suklaakeksimestasta, johon kuulemma on pakko mennä! Amsterdamin jälkeen ollaan käyty Rotterdamissa, siitä täytyy kirjoittaa ihan erikseen.

img_20170215_111130_608

Pari viikkoa sitten lämpötilat kohosi vähän inhimillisempiin lukemiin (8-10 astetta) ja uskalsin viimein lähteä tutkimaan Utrechtia pyörällä. Olen sen verran mukavuudenhaluinen vilukissa, että sateella tai kylmällä (tai liian tuulisella säällä…) en pyöräile. Mutta tää on ehkä ollut mun suosikkiasia Hollannissa tähän mennessä. Mun pyörä on niin perus kuin olla ja voi, vähän kulunut, ja polkiessa siitä kuului aluksi niin kammottava ääni että luulin polkimien tippuvan pois heti. Nyt kolinaan ei kiinnitä enää huomiota, se on vaan osa sen charmia.

En muuten ole ikinä saanut liikunnasta sitä kuuluisaa euforian tunnetta mistä usein puhutaan, mutta pyöräily toimii 👌  Keskustaan ja takaisin kun polkee niin siinä on jo melkein 10 kilometriä ihan huomaamatta. Parasta liikuntaa ja säästää rahaa.

Olin aluksi ihan kauhuissani tuolla liikenteen seassa ja nyt viipotan menemään muiden pyörien ja autojen seassa melkein sulavasti. En tietenkään yhtä sulavasti kuin hollantilaiset, jotka oppii pyöräilemään tyyliin samalla kun kävelemään, enkä oo välttynyt vaaratilanteiltakaan. Esim. pari kertaa olen meinannut törmätä bussiin tai autoon… Yleensä vika on ollut ihan minussa, että ehkä hyväksyn oman erehtyväisyyteni ja kuolevaisuuteni ja kiinnitän vaan tarkemmin huomiota ympäristöön 😉

Pandhof Domkerk, vähän kuin Tylypahkan sisäpiha?

On tässä tullut opiskeltuakin ja siitä olen välillä ottanut turhankin paljon stressiä. Perfektionismi ja “oikeasti olen ihan paska enkä osaa yhtään mitään” -syndrooma nostaa vaan taas päätään, ja kolme tutkielmaa ja tentit kuulostaa aika kammottavalta. Luulen että seuraavassa blokissa (pääsiäisen jälkeen) osaa ottaa sit vähän iisimmin, kun on tottunut tähän kaikkeen. Nyt kaikki on vielä aika uutta.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että Utrecht on kohdellut mua aika hyvin tähän mennessä, mutta itse en ole kohdellut itseäni hyvin. Tänne on ollut yllättävän helppo asettua ja samalla kun kaikki on tosi uutta ja jännittävää, niin jollain tavalla olo on suht kotoisa ❤️ Eikä ole ollut ikävä Suomea kuin hetkittäin.

Just nyt on hyvä olla täällä ja olla hetken aikaa irti niistä tutuista kuvioista ja autopilottiarjesta. Saan vähän perspektiiviä ja uskallusta ottaa rennommin asioiden kanssa, sen sijaan että jatkan samaa vanhaa, joka viime kesän jälkeen uuvutti mut.

Sitä uskallusta pitäisi yrittää löytää nyt tähän hetkeenkin. Välillä on ollut huono omatunto siitä, että kaipaan tilaa olla yksinäni ja että en oikeastaan tykkää bilettää (ollenkaan) enkä oikeastaan juokaan. En vaan saa niistä mitään iloa. Tällainen rauhallisempi ja ujompi vaihtari jää väistämättä monesta paitsi ja olen monesti miettinyt, onko vaihtoni jotenkin huonompi tai tylsempi tai mitä lie…

Mutta jokainen tekee oman vaihtonsa, eikö? Minä tykkään käydä kulttuuritapahtumissa, keikoilla, kokeilla kasvisruokia, tehdä reissuja (enimmäkseen yksinäni). Yritän olla ottamatta paineita niistä jutuista ja käydä tapahtumissa niinä päivinä, kun olo on parempi. Itseäni vartenhan minä täällä oon ja mulle tämä vaihto on onnistunut, jos olen kesällä pitänyt itsestäni huolta ja käynyt muutamassa reissussa.

Mutta jännä nähdä, mitä toinen kuukausi tuo tullessaan. Tarkoitus on tehdä ainakin pari reissua esim. Belgiaan ja kuun lopussa menen Prahaan! Toivottavasti kevät alkaa kunnolla ja säät lämpenisi vähän, niin ei tarvitse palella. Niin ja haluan oppia hollantia paremmin.

Oh wow, it’s already been a month since I came here. It’s been quite a ride from one extreme to another: nice evenings, a couple days of traveling, getting to know the city… But on the other hand: not sleeping enough, feeling lonely, being too harsh on myself. I’ve been to Amsterdam and Rotterdam so far, gotten used to and started to like biking here (I need the exercise) since the weather got a bit better couple of weeks ago. At first I was so scared and now my shitty old bike is like a friend to me. Except for those couple of times I’ve almost drove under a bus or a car, but those times have mostly been my fault anyway.

I could say Utrecht and the Netherlands have been treating me well. Even when it’s all been so new and strange it’s also been welcoming and homelike in a way. It’s good to be away from the everyday life in Finland for a change and get some perspective. Sometimes I feel like my exchange has been “boring” or “uneventful” because as a shy and introverted person I don’t really enjoy parties. It’s a fact that I won’t probably experience as much as some others might but I’ve tried to remind myself that everyone makes their own experience. I like different things and I’ll make this spring my own. Culture, concerts, vegetarian food, (mostly solo) trips and I’ll be just fine.

It’ll be exciting to see what month 2 will bring. I’ve planned a trip to Belgium and at the end of March I will go to Prague. And I hope spring starts so I don’t have to freeze anymore 😂

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s